Rakas päiväkirja...
Ensimmäisinä kuukausina ryhmäytymisen jälkeen käsittelimme opetussuunnitelmaa ja haimme työssäoppimispaikkoja. Käsittelimme erityisesti itseämme ohjaajana ja omaa näkökulmaamme työhön. Tuli esille, että hyvä itsetuntemus on yksi nuoriso- ja lapsityöntekijän turvallisuustekijöistä. Se myös ohjaa itsensä kehittämistä ja auttaa varautumaan omiin haasteisiin. Myös muusta työturvallisuudesta puhuttiin paljon. Tärkeää on, että jokainen työntekijä ja myös asiakkaat tietävät, mitä tehdä esimerkiksi tulipalon sattuessa. Oma rauhallisuus on ensisijaista jokaisessa vaaratilanteessa. Myös ammatillisuus nousi esille tärkeänä teemana. Samoin nuorisotyön asema osana nuoren kasvun ja perheen tukemista ja yhteistyö lapsen tai nuorten muiden kasvattajien kanssa. Chrisu on ollut koko ajan erityisen kiinnostunut nuorisotyön kasvavasta tarpeesta, ja myös nuorisotyön tulevaisuudessa toivon mukaan kasvavasta arvostuksesta. Hänelle on tärkeää myös työ maahanmuuttajien parissa.
Työssäoppimispaikkojen hakeminen tuotti allekirjoittaneelle vaikeuksia, mutta lopulta onnistuin pääsemään Herttoniemen seurakunnan iltapäiväkerhoon. Siellä oli hyvää aikaa, ja sain opeteltua hieman lasten yhteistoiminnan valvomista. Minulla on vielä ongelmia auktoriteetin ottamisessa, mutta yritys on kova ja joissakin tilanteissa olen melkein onnistunut. Työskentelytapani on väkisinkin mukanaoleva. Tarkoitan, että en vain katso, kun lapset toimivat, vaan osallistun. Se on yksi vahvuuksistani, mutta se voi liiallisessa mittakaavassa tulla hyvinkin heikkoudeksi. Yksi suuri heikkouteni on aamun herääminen. Sen kuntoon saamisessa minulla on ollut vaikeuksia jo vuosia, ja se tuli työssäoppimisessakin esille.
Syksyllä olen myöhästynyt tyylikkäästi useimpina päivinä, mutta joskus olen ehtinytkin. Olemme aloittaneet äidinkielen tunnit. Parasta niissä on tähän mennessä ollut kielitoimiston ohjepankkiin tutustuminen, vaikka se onkin tehty monistemuodossa, vaikka ohjepankki itsessään onkin kansainvälisessä tietokoneverkossa. Muita asioita tunneilla on ollut eri tekstityylit, yhdyssanasäännöt ja iso kasa kotitehtäviä.
Olemme myös aloittaneet viimein tietotekniikan opiskelun. Siinä olemme tutustuneet pilvipalveluihin ja Bloggaukseen. Molemmat ovat minulle tuttuja ympäristöjä.
Eräällä oman alan oppitunnilla kävimme muodollisen väittelyn, joka käsitteli nuorisotyöntekijän auktoriteettia. Itseäni auktoriteettiasia huolettaa hieman. En ole oikein tähän mennessä onnistunut hankkimaan tarvitsemaani auktoriteettia ja jotkut sanovat, että se on asia, jota ei voi oppia. Toisaalta olen tässä asiassa eri mieltä näiden "joidenkin" kanssa, mutta toisaalta enhän minä ole ainakaan paljoa oppinut sitä. Olisiko sittenkin niin, että minun pitäisi harkita alaa, jossa auktoriteetin ottamista ei tarvitsisi. Toisaalta jokainen vanhempi tarvitsee auktoriteettia ja olisi omituista, jos sellainen työkalu olisi toisilla luonnostaan ja olisi toisille mahdoton hankkia. Tästä asiasta pitäisi ehkä puhua Iston kanssa.
Oman alan tunneilla olemme myös järjestäneet toimintaa Espoon Diakoniasäätiön työntekijöiden virkistys- ja ryhmäytyspäivälle, sekä käsitelleet ADHD-ta ja Autismia. Olemme myös tehneet yhden projektin eri ikäkausien (lapsuus, nuoruus, aikuisuus, vanhuus) erityispiirteistä. Itse liityin siinä projektisssa vanhuus-ryhmään, ja kyllä oli tarpeen miettiä vanhuuteen liittyviä asioita. Voisinko minä pitää joskus vanhuksille suunnattua toimintaryhmää.
Näissä ajatuksissa tänään
Lassi Peltomaa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti