On kulunut taas pitkä aika siitä, kun viimeksi kirjoitin tätä blogia. Nyt on siis korkea aika tarttua taas tehtävään. Kuluneina viikkoina ja kuukausina olen palannut ennestään minulle tuttuun autismisäätiöön tällä kertaa työntekijän roolissa, pohtinut modernin sukupuolikeskustelun kysymyksenasetteluita ja käsitellyt itseäni ja taidetta siinä työssä, mitä valmistaudun tekemään (taidehommasta koen ansaitsevani vitosen).
Tällä viikolla on kuitenkin ollut muuta mielessä.
Maanantaina Isto oli kipiänä. Kävin silloin kuitenkin koululla kahdesta syystä. Ensimmäinen niistä oli ilmainen ruoka (ylläripylläri). Toinen oli Iston antama kestävä kehitys -teemainen tehtävä. Tehtävä ei ole vielä täysin valmis, mutta hyvää pohdintaa sen tekeminen on herättänyt. Uskon, että voisin varmasti käyttää työssäni enemmän uusiomateriaalia ja sitä kautta tiedän, että minulla on asian suhteen parantamisen varaa. Tärkeä oppimisenarvoinen huomio kestävästä kehityksestä on se, että kyse on siitä, kuinka paljon luontoa haluan jättää perinnöksi lapsilleni ja lasteni lapsille, mikäli sellaisia minulle suodaan.
Keskiviikko oli jännä päivä. Ensimmäinen minun ryhmäni tutustumiskäynti. Kävimme HJK:n liikuntailtapäiväkerhossa Telia 5G -areenalla. Työntekijät siellä olivat pääasiassa HJK:n toimintaan lapsuudestaan asti osallistuneita nuoria aikuisia, jotka eivät olleet hankkineet alan koulutusta. Toiminta oli osin jo ennestään minulle tuttua iltapäiväkerhon arkea.
Nuoren kasvun ja kehityksen tukeminen on ollut tänään oppituntien aiheena, ja se onkin nyt käynnissäolevan opintokokonaisuuden aihe. Nyt täytyykin mennä vatvomaan sitä, miten nuorisotyönohjaaja voi vaikuttaa erääseen suunnattoman vakavaan asiaan... Heippa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti